Seikkailu jatkuu...

Olimme viime viikonlopun "rentoutumassa" Paissa, jota on sanottu Thaimaan Twin Peaksiksi. Reissun alku oli tosin kaikkea muuta kuin rentouttava. Olimme tilanneet minibussikyydin kahdeksaksi, mutta Thaimaan aikaa matka alkoikin vasta yhdeksältä. Tie Paihin oli järkyttävä, mutta maisemat kauniit. Matkapahoinvointilääkkeet olivat tarpeen, sillä 140 km:n matkaan sisältyi 762 kurvia (ja nyt emme tarkoita mitään pienoisia mutkia, vaan todellista serpentiinitietä). Kuski painoi menemään täyskäännöksissä 80km/h ja Saijaa huolestutti turvavälit, tai oikeastaan niiden puuttuminen. Elämystä yhtä kaikki...pääsimme perille puolen päivän jälkeen.


Paissa olimme ihan pihalla ilman varattua hotellia ja ilman minkäänlaista karttaa tai matkaopasta. Meille naurettiin, kun kyselimme paikallisilta Chiang Maissa, että mikä hotelli kannattaisi varata etukäteen. "Marssitte vain sisään hotellille ja otatte huoneet. Ei täällä ole tapana varailla huoneita etukäteen" Luotimme neuvoihin. Pian meille valkeni, että juuri tämä viikonloppu oli pidempi maanantain vapaapäivän takia ja muutkin ihmiset olivat lomalla. Etsimme siis vapaita huoneita ympäri Paita noin kolmen tunnin ajan väsyneinä ja nälkäisinä. Onnemme kääntyi lukuisten puheluiden ja kävelykilometrien jälkeen: vuokrasimme talon! Ja mikä ihana talo se olikaan. Talo oli aivan kaupungin laidalla eikä Paissa ollut lainkaan autotakseja. Onneksi saimme kyydin vuokratoimiston väeltä pääkallopaikalle. Mopotaksienkin saaminen talolle oli vaikeaa tiettyjen kielellisten ongelmien vuoksi. Saimme lopulta yhden mopotaksin, joka vei meidät kaksi kerralla kohti kauan odotettua ruokapaikkaa.


Ja se ruokareissu onkin jo oma juttunsa. Päästyämme kyseiseen suositeltuun ravintolaan, oli omistaja meitä ovella vastassa heiluttaen käsiä ja sanoen "We are full!" Sinänsä omistuista, sillä nähtiin sisälle ja ainakin kolme pöytää oli vapaana. No, eipä me tästä lannistuttu vaan lähdettiin etsimään pimeässä Paissa toista paikkaa. Löydettiinkin yksi paikka, joka näytti siltä, että sieltä jopa saattaisi saada ruokaa. Heinin ja Saijan kysyessä saako täältä ruokaa, tarjoilija vastasi "No, only thaifood." Tästäkin voisi skeptinen omat johtopäätöksensä vetää :) Thairuoka kävi meille kuitenkin vallan hyvin. Menimme sitten terassilta sisälle ravintolaan, jossa ei ollut ketään muuta. Valaistus oli hämärä ja oli aivan hiljaista, tunnelma oli twinpeaksmäinen! Odottelimme ruokiamme melko kauan, kunnes huomasimme, että ulkoa tuli sisään poika, täydet take away- ruokapaketit kädessä. Saimme siis ruokamme hieman kylmänä, suoraan mopon kyydistä. Ainakaan Salla ei valittanut mausta, hänellä oli nimittäin nenä niin tukossa, että tuskin maistoi mitään! Muilla tosin saattaisi olla ruoan makuun muutama kommentti. Tätä ravintolaa tuskin suositellaan eteenpäin, mutta saatiinpahan taas nauraa kunnolla!


Sunnuntaina heräsimme kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, sillä kukko todella alkoi kiekua kuudelta. Yleinen oletus meillä oli, että kukko kiekaisee kerran, mutta ei. Se kiekui kaksi tuntia. Jouduimme jokatapauksessa lähtemään ihanasta talostamme jo aikaisin, joten kukolle annettakoon armahdus tällä kertaa. Lähdimme kohti uutta majapaikkaamme, jonka olimme virheestä oppineena varanneet jo lauantaina. Paikka osoittautui mahtavaksi valinnaksi, bungaloweineen sekä vuoristo- ja jokimaisemineen. Antaa kuvien puhua puolestaan... Sunnuntain vietimme ihan rauhassa rentoutuen terassillamme, katsellen maisemia sekä kuunnellen suomalaista musiikkia. Olihan ihana päivä! Illalla menimme katsomaan kylän markkinahumua ja se oli melkoista. Välillä oikein mietti, mistä kaikki ihmiset tulivat, sillä päivään verrattuna ihmisiä oli 10 kertaa enemmän! Maanantaina puolestaan oli kotiinlähdön aika neljältä eli viideltä. Täällä tosiaan ei kannata ihan noihin aikatauluihin luottaa.


Tällä viikolla ollaan taas tehty monenlaista. Oppilaitoksemme johtaja opetti meille tiistaina ja keskiviikkona rentoutuksen ja joogan saloja, joka oli mielenkiintoista. Buddhalaisuus näkyi hänen opetuksessaan vahvasti! Olemme myös tutustuneet thaimaalaiseen sairaalaan ja sen systeemeihin, Sallan rampatessa siellä pitkittyneen flunssansa takia. Pikkuhiljaa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä siinä asiassa! Saijalla ja Hennalla on puolestaan alkanut jo uusi harjoittelun osa psykipuolella, joka on tähän asti kuulostanut olevan melkoista myllytystä (opetus-)kulttuurin osalta. Tyttöjen on muun muassa pitänyt tehdä toiminnan analyysi thai-ruoan valmistuksesta, jota eivät ole koskaan tehneet sekä puhua thaita asiakkaille...Saapa nähdä, miten asiat kehkeytyvät!


Tänään vietämme sitten ystävänpäivää hyvien ystävien parissa :)
Hyvää ystävänpäivää myös sinne toivotteleepi,

tytöt <3>

Kuvat:

1. Bungalowimme. Tuntuihan luksukselta!
2. Heini ja Henna vähemmän pelottavassa ravintolassa.
3. Kotikatu joen rannalla.
4. Otos bungalowimme terassilta. Kun olisi jostain sadusta.
5. Talo, joka vuokrattiin. Oltaisiin kyllä kovin mielellään otettu myös tuo auto!