Koh Phanganin pohjoisosasta matkamme jatkui saman saaren eteläkärkeen Hat Rin Noi -rannalle, joka tunnetaan myos kuuluisista FullMoon Partyistaan. Yllätykseksemme ranta olikin ihan jotain muuta! Majoituimme kolmestaan (Salla, Henna ja Elina) ihanaan ja kohtuullisen hintaiseen bungalowiin, jonka loysimme pitkällisen ja piinavan etsimisen jälkeen. Harmiksemme jouduimme huomaamaan, että monessa matalamman budjetin majapaikassa oli hometta. Vietimme loput kolme päivää aurinkoa palvoen, kirkkaissa vesissä snorklaten ja ukkosmyrskyjä ihaillen.
Koh Phanganilta siirryimme hetken mielijohteesta Koh Samuille, jonne ei olisi oikeastaan edes kannattanut mennä. Majoituksemme paljastui hirvittäväksi homeluolaksi, koko kaupungista meni hämärän tullen sähkot ja kaiken muun hyvän lisäksi satoi kaatamalla. Loysimme kuitenkin mukavan oululaisporukan (!!!), joiden kanssa istuimme iltaa ja vähän yotäkin :) Seuraavana päivänä matkamme jatkui ripeästi kohti Krabin Ao Nangia. Siellä juhlistimme matkasta selviytymistä ja Hennan synttäreitä Saijan ja Tipin kanssa. Ao Nangissa vierähtikin pari päivää rentoutumisen merkeissä.
Nyt olemme olleet Koh Phi Phillä pari päivää. Täällä olemme uiskennelleet hotellin altaalla, ihailleet upeita maisemia ja vierailleet "The Beachilla". Leonardo oli valitettavasti jo poistunut rannalta...Matkanteko jatkuu huomenna Sallalla Phuketiin, Hennalla ja Elinalla jonnekin muualle.
Salla ja Henna kiittävät ja kumartavat. Saa nähdä, mistä seuraavat kuulumiset blogiin tulevat!
lauantai 28. maaliskuuta 2009
lauantai 21. maaliskuuta 2009
OLLI:
Vierailevana tahtena ollut Olli haluaa kiittaa Thaimaata ja arvon retkeilijoita lampimasta vastaanotosta seka toivottaa hyvaa loppureissua!
Olihan Ollikin mukana!
Vierailevana tähtenä ollut Olli haluaa kiittää Thaimaata ja arvon retkeilijöitä lämpimästä vastaanotosta sekä toivottaa hyvää loppureissua!
Tao Tao ja Phangan-karhu
Yhteinen lomamme alkaa olla lopussaan. Huomenna tiemme eroavat hetkeksi kun Heini ja Saija suuntaavat Kabin ja Phuketin maastoon. Salla ja Henna puolestaan jatkavat teille tuntemattomille kuitenkin Thaimaassa pysyen (same same).
Olemme kerinneet nahdä jo Bangkokin, Hua Hinin, Koh Taon sekä Koh Phanganin. Bangkokissa olimme kaksi yötä tutustuen omituiseen, mutta hienoon hotellitarjontaan. Ensimmäinen hotelli Atlanta oli Thaimaan vanhimpia. Siinä paikassa oli historian lehtien havinaa, mutta valitettavasti myös homeitiöiden leijuntaa. Allergiaoireiden saattelemina vaihdoimme hotellia, joka oli vähintäänkin yhtä omalaatuinen.Lähtiessä törmäsimme suomalaiseen ihmiseen!!!! Elinaan, joka oli juuri saapunut maahan. Elina liittyi seuraamme yhden yön ajaksi ja sovimmekin, että tapaamme vielä saarilla, jonne kaikki olimme jossain vaiheessa menossa. Bangkokissa toinen hotellimme oli nimeltään Suk 11 ja tunnelmaltaan uskomaton paikka. Hotelli oli naamioitu näyttämään upealta vanhalta puukylältä vesipuroineen ja pitkospuineen. Vierailla oli lupa kirjoittaa seinille omat pienet tarinansa tai terveisensä ja niitä oli valtavasti. Myöskin me jätimme merkkimme majataloon: Arroi banana, yhtä elämystä koko elämä. Bangkok oli kokonaisuudessaan mielettömän kuuma, kostea ja meluisa, emmekä jääneet sinne pidemmäksi aikaa, sillä rannat siinsivät jo kaikkien verkkokalvoilla.
Matka jatkui Hua Hiniin, josta löysimme Lonely Planetin (=matkamme pyhä kirja) oppien ansiosta todella edullisen ja hyvän hotellin. Hua Hin oli meille levähdyspaikka matkalla saarille. Saimme aurinkoa, hyvää ruokaa ja unta, joiden voimalla saimme viimeisteltyä koulutehtävämme. Perjantai-iltana lähdimme yöbussilla ja lautalla kohti Koh Taoa, jonka saavutimme lauantaiaamuna. Heiniä odotti saarella valkoinen sukeltaja, joka myös Ollina tunnetaan. Jälleennäkeminen oli ihana pitkän erossa olon jälkeen (65 päivää, 3 tuntia ja 2 minuuttia). Taolla aikaa vierähti odotettua pidempään, sillä kaikki halusivat asettua aloilleen hetkeksi ja pestä pyykkiä. Olemme huomanneet, että hien määrä kasvaa eksponentiaalisesti, mitä etelämmäs kuljemme. Taolla oli kaunista, mutta ruotsalaista. Jopa siinä määrin, että epäilimme tulleemme länsinaapurimme siirtomaahan :) Tao on loppujen lopuksi kuitenkin pieni saari, jonka turistit ovat kansoittaneet. Totuimme Chiang Maissa paikalliseen thaimaalaiseen elämään, joka Taolta puuttui tyystin.Yritimme etsiä Thailandia Islandilta skoottereiden ja pitkähäntäveneen avulla, mikä helpottikin tuskaamme hetkellisesti. Salla erityisesti nautti skootteroinnista, jota oli odottanut jo Pain reissusta asti. Mitä motocrossailua hän harrastikaan!!
Viiden yön jälkeen siirryimme keskiviikkona viereiselle, suuremmalle saarelle eli Koh Phanganille. Täällä olemme saaneet sitä, mitä olimme Taolta toivoneet: rauhaa, hiljaisuutta ja ärhäköitä rusketusrajoja (lue: palaneita persposkia)! Loman makuun on alettu päästä ja meno jatkuu vielä upeat kolme viikkoa. Uskomme, että Thaimaalla on meille vielä paljon annettavaa. Jatkoa seuraa myös blogille, joten pysykää kanavilla arvoisat lukijat!
Vierailevana tähtenä ollut Olli haluaa kiittää Thaimaata ja arvon retkeilijöitä lämpimästä vastaanotosta sekä toivottaa hyvää loppureissua!
Olemme kerinneet nahdä jo Bangkokin, Hua Hinin, Koh Taon sekä Koh Phanganin. Bangkokissa olimme kaksi yötä tutustuen omituiseen, mutta hienoon hotellitarjontaan. Ensimmäinen hotelli Atlanta oli Thaimaan vanhimpia. Siinä paikassa oli historian lehtien havinaa, mutta valitettavasti myös homeitiöiden leijuntaa. Allergiaoireiden saattelemina vaihdoimme hotellia, joka oli vähintäänkin yhtä omalaatuinen.Lähtiessä törmäsimme suomalaiseen ihmiseen!!!! Elinaan, joka oli juuri saapunut maahan. Elina liittyi seuraamme yhden yön ajaksi ja sovimmekin, että tapaamme vielä saarilla, jonne kaikki olimme jossain vaiheessa menossa. Bangkokissa toinen hotellimme oli nimeltään Suk 11 ja tunnelmaltaan uskomaton paikka. Hotelli oli naamioitu näyttämään upealta vanhalta puukylältä vesipuroineen ja pitkospuineen. Vierailla oli lupa kirjoittaa seinille omat pienet tarinansa tai terveisensä ja niitä oli valtavasti. Myöskin me jätimme merkkimme majataloon: Arroi banana, yhtä elämystä koko elämä. Bangkok oli kokonaisuudessaan mielettömän kuuma, kostea ja meluisa, emmekä jääneet sinne pidemmäksi aikaa, sillä rannat siinsivät jo kaikkien verkkokalvoilla.
Matka jatkui Hua Hiniin, josta löysimme Lonely Planetin (=matkamme pyhä kirja) oppien ansiosta todella edullisen ja hyvän hotellin. Hua Hin oli meille levähdyspaikka matkalla saarille. Saimme aurinkoa, hyvää ruokaa ja unta, joiden voimalla saimme viimeisteltyä koulutehtävämme. Perjantai-iltana lähdimme yöbussilla ja lautalla kohti Koh Taoa, jonka saavutimme lauantaiaamuna. Heiniä odotti saarella valkoinen sukeltaja, joka myös Ollina tunnetaan. Jälleennäkeminen oli ihana pitkän erossa olon jälkeen (65 päivää, 3 tuntia ja 2 minuuttia). Taolla aikaa vierähti odotettua pidempään, sillä kaikki halusivat asettua aloilleen hetkeksi ja pestä pyykkiä. Olemme huomanneet, että hien määrä kasvaa eksponentiaalisesti, mitä etelämmäs kuljemme. Taolla oli kaunista, mutta ruotsalaista. Jopa siinä määrin, että epäilimme tulleemme länsinaapurimme siirtomaahan :) Tao on loppujen lopuksi kuitenkin pieni saari, jonka turistit ovat kansoittaneet. Totuimme Chiang Maissa paikalliseen thaimaalaiseen elämään, joka Taolta puuttui tyystin.Yritimme etsiä Thailandia Islandilta skoottereiden ja pitkähäntäveneen avulla, mikä helpottikin tuskaamme hetkellisesti. Salla erityisesti nautti skootteroinnista, jota oli odottanut jo Pain reissusta asti. Mitä motocrossailua hän harrastikaan!!
Viiden yön jälkeen siirryimme keskiviikkona viereiselle, suuremmalle saarelle eli Koh Phanganille. Täällä olemme saaneet sitä, mitä olimme Taolta toivoneet: rauhaa, hiljaisuutta ja ärhäköitä rusketusrajoja (lue: palaneita persposkia)! Loman makuun on alettu päästä ja meno jatkuu vielä upeat kolme viikkoa. Uskomme, että Thaimaalla on meille vielä paljon annettavaa. Jatkoa seuraa myös blogille, joten pysykää kanavilla arvoisat lukijat!
Vierailevana tähtenä ollut Olli haluaa kiittää Thaimaata ja arvon retkeilijöitä lämpimästä vastaanotosta sekä toivottaa hyvää loppureissua!
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Sawatdii Kha Chiang Mai!
Seitsemän viikkoa Chiang Maissa on takana ja huomenna matka jatkuu Bangkokiin, jonka jälkeen saaristoudumme usean viikon ajaksi. Pidimme läksiäiset opiskelijakollegoillemme Suomi-teemalla toissa viikolla. Tarjoilimme lohileipiä sekä muuta naposteltavaa suomalaiseen tyyliin. Muuten ruoka näytti maistuvan oikein hyvin, mutta jälkiruokamme salmiakki (sekä kiinteänä että nestemäisenä) herätti kauhunsekaisia tunteita thaimaalaisissa kavereissamme. Yökkimisen ja irvistelyn määrä oli suuri, mikä ei meitä tosin haitannut....jäipä enemmän kallisarvoista mustaa kultaa omaan käyttöön! Kuuntelimme suomalaista musiikkia ja näytimme kuvia Suomesta ja myös ajastamme Thaimaassa. Talven valkeus ja kesän vihreys ihastuttivat. Läksiäisillä halusimme kiittää heitä kaikesta avusta, jota he ovat meille antaneet. Heitä tulee ikävä!
Reissu on haastanut meitä jälleen, tällä kertaa ruoansulatuselimistöjärjestelmän kannalta. Tulihan siitä sairaalakeikka. Saija vietti yön sairaalassa tiputuksessa, sillä yhden päivän sairastamisen jälkeen kuivui ihan täysin. Heini oli mukana henkisenä tukena. Täällä sairaalassa on nimittäin oltava läheinen mukana, vaikka pärjäisi yksinkin. Henkilökunnan määrä oli sairaalassa valtava. Yksi mittasi verenpaineen, toinen merkitsi sen ylös, kolmas mittasi kuumeen kahden tunnin välein ja neljäs vaihtoi tekokukat. Voi vain miettiä, miksi Thaimaan työttömyysluvut ovat alhaiset :) Saijan vointi parani nopeasti ja hän pääsi seuraavana päivänä kotiin. Yhteenveto: Thaimaassa vatsatauti ei ole leikin asia ja lääkäriä todella tarvitaan.
Harjoittelun päättyminen on ollut kaikilla mielessä ja hommia on tehty paljon, että pääsisimme lomalle. Esimakua lomailuun toi Sallan iskän perheen vierailu täällä. Salla pääsi käymään saunassa ja mielikuvamatkalla suomalaisessa järvessä. Myös elefanttifarmi oli näkemisen arvoinen ja pikkuveljen mieleen. Saija ja Henna kävivät puolestaan "minilomalla Paissa", jossa paljon aikaa oli kulunut kuitenkin kouluhommien tekoon. Töiden lomassa tytöt kävivät skooterilla muun muassa vesiputouksilla ja riisipelloilla. Heini rentoutui nauttimalla yksinolosta kotona.
Perjantaina harjoittelu oli sitten virallisesti ohi oikein todistusten kanssa. Saimme hyvää palautetta opettajilta sekä asiakkailta, mikä tuntui todella hyvältä. Eniten mieltä lämmitti koko yksikönjohtajan, professori Tiamin esittämä työtarjous! Lähdimme yliopistolta haikein mielin tippa linssissä. Suunnittelimme palaavamme valmiina toimintaterapeutteina Chiang Maihin vuonna 2011, jolloin täällä järjestetään tt:n maailmankonferenssi.
Omat läksiaiset vietimme eilen tutuksi tulleessa lähibaarissa, joka Moisturenakin tunnetaan. Illan myötä vaihdoimme paikkaa Monkey Clubiin ja tutustuimme norjalaisiin reppureissaajiin. Skandinaavinen yhteytemme kukoisti ja Mamme-laulu raikasi. Oli kotoisa tunnelma...melkein kuin olisi suomalaisia tavannut. Kotiuduimme pitkän illan jälkeen aamun pikku tunneilla. Ilta oli ihana päätös Chiang Main kokemuksille. Tästä eteenpäin suunnitelmat ovat avoinna ja mennään sinne minne huvittaa. Vapauden tunne hiipii ja valtaa neljä ei enää niin valkoista naista.
Kiitos Chiang Mai. Nyt eteenpäin!
Heini, Henna, Salla ja Saija
Kuvassa läksiäismeiningeissä :)
Reissu on haastanut meitä jälleen, tällä kertaa ruoansulatuselimistöjärjestelmän kannalta. Tulihan siitä sairaalakeikka. Saija vietti yön sairaalassa tiputuksessa, sillä yhden päivän sairastamisen jälkeen kuivui ihan täysin. Heini oli mukana henkisenä tukena. Täällä sairaalassa on nimittäin oltava läheinen mukana, vaikka pärjäisi yksinkin. Henkilökunnan määrä oli sairaalassa valtava. Yksi mittasi verenpaineen, toinen merkitsi sen ylös, kolmas mittasi kuumeen kahden tunnin välein ja neljäs vaihtoi tekokukat. Voi vain miettiä, miksi Thaimaan työttömyysluvut ovat alhaiset :) Saijan vointi parani nopeasti ja hän pääsi seuraavana päivänä kotiin. Yhteenveto: Thaimaassa vatsatauti ei ole leikin asia ja lääkäriä todella tarvitaan.
Harjoittelun päättyminen on ollut kaikilla mielessä ja hommia on tehty paljon, että pääsisimme lomalle. Esimakua lomailuun toi Sallan iskän perheen vierailu täällä. Salla pääsi käymään saunassa ja mielikuvamatkalla suomalaisessa järvessä. Myös elefanttifarmi oli näkemisen arvoinen ja pikkuveljen mieleen. Saija ja Henna kävivät puolestaan "minilomalla Paissa", jossa paljon aikaa oli kulunut kuitenkin kouluhommien tekoon. Töiden lomassa tytöt kävivät skooterilla muun muassa vesiputouksilla ja riisipelloilla. Heini rentoutui nauttimalla yksinolosta kotona.
Perjantaina harjoittelu oli sitten virallisesti ohi oikein todistusten kanssa. Saimme hyvää palautetta opettajilta sekä asiakkailta, mikä tuntui todella hyvältä. Eniten mieltä lämmitti koko yksikönjohtajan, professori Tiamin esittämä työtarjous! Lähdimme yliopistolta haikein mielin tippa linssissä. Suunnittelimme palaavamme valmiina toimintaterapeutteina Chiang Maihin vuonna 2011, jolloin täällä järjestetään tt:n maailmankonferenssi.
Omat läksiaiset vietimme eilen tutuksi tulleessa lähibaarissa, joka Moisturenakin tunnetaan. Illan myötä vaihdoimme paikkaa Monkey Clubiin ja tutustuimme norjalaisiin reppureissaajiin. Skandinaavinen yhteytemme kukoisti ja Mamme-laulu raikasi. Oli kotoisa tunnelma...melkein kuin olisi suomalaisia tavannut. Kotiuduimme pitkän illan jälkeen aamun pikku tunneilla. Ilta oli ihana päätös Chiang Main kokemuksille. Tästä eteenpäin suunnitelmat ovat avoinna ja mennään sinne minne huvittaa. Vapauden tunne hiipii ja valtaa neljä ei enää niin valkoista naista.
Kiitos Chiang Mai. Nyt eteenpäin!
Heini, Henna, Salla ja Saija
Kuvassa läksiäismeiningeissä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
