Hui, viikon paasta pitaisi jo palata Suomeen. Ajatus tuntuu houkuttelevalta ja ihanaltakin, mutta silti myos hieman pelottavalta. Mista kaikesta on jaanyt koulussa jalkeen ja mita ylipaansa Suomessa, Oulussa tai meidan ystavapiireissamme on tapahtunut meidan poissaollessamme? Elamahan on jatkunut, vaikka emme siella ole olleetkaan :)
Talla hetkella Saija ja Heini, kera Saijan siskon ja siskon kaverin, valloittavat Krabin Ao Nangia ja alueen upeita saaria. Tanaan oli kuulemma vierailtu paikallisessa nahtavyydessa, 1300 portaan jalkeen saavutettavassa temppelissa. Varmaan melko hikista hommaa :) Henna puolestaan lahti Elinan kanssa Balille, joka siis on Indonesiassa. Mina olen Hua Hinissa jo toistamiseen taman loman aikana. Sain mieluisia vieraita eli aitini ja pikkusiskoni maisemiin! HuaHin vaikuttaa itseasiassa yllattavan kivalta paikalta nain toisella silmayksella, taalla onkin oikeasti elamaa :)
Nautimme nyt viela viimeisista hetkista Thaimaassa. Kohta tama jarkyttava kuumuus on vain kaihoisa muisto, jota rannassa ja tuiskussa tarpoessamme vaalimme! Toisaalta rantaa ja viileytta onkin jo ikava...saa nahda kauanko Suomessa siita jaksaa sitten olla innoissaan. Luulen, etta kauan!! :)
Kohta nahdaan!
Salla
maanantai 6. huhtikuuta 2009
lauantai 28. maaliskuuta 2009
Homemajoista luksuslukaaleihin
Koh Phanganin pohjoisosasta matkamme jatkui saman saaren eteläkärkeen Hat Rin Noi -rannalle, joka tunnetaan myos kuuluisista FullMoon Partyistaan. Yllätykseksemme ranta olikin ihan jotain muuta! Majoituimme kolmestaan (Salla, Henna ja Elina) ihanaan ja kohtuullisen hintaiseen bungalowiin, jonka loysimme pitkällisen ja piinavan etsimisen jälkeen. Harmiksemme jouduimme huomaamaan, että monessa matalamman budjetin majapaikassa oli hometta. Vietimme loput kolme päivää aurinkoa palvoen, kirkkaissa vesissä snorklaten ja ukkosmyrskyjä ihaillen.
Koh Phanganilta siirryimme hetken mielijohteesta Koh Samuille, jonne ei olisi oikeastaan edes kannattanut mennä. Majoituksemme paljastui hirvittäväksi homeluolaksi, koko kaupungista meni hämärän tullen sähkot ja kaiken muun hyvän lisäksi satoi kaatamalla. Loysimme kuitenkin mukavan oululaisporukan (!!!), joiden kanssa istuimme iltaa ja vähän yotäkin :) Seuraavana päivänä matkamme jatkui ripeästi kohti Krabin Ao Nangia. Siellä juhlistimme matkasta selviytymistä ja Hennan synttäreitä Saijan ja Tipin kanssa. Ao Nangissa vierähtikin pari päivää rentoutumisen merkeissä.
Nyt olemme olleet Koh Phi Phillä pari päivää. Täällä olemme uiskennelleet hotellin altaalla, ihailleet upeita maisemia ja vierailleet "The Beachilla". Leonardo oli valitettavasti jo poistunut rannalta...Matkanteko jatkuu huomenna Sallalla Phuketiin, Hennalla ja Elinalla jonnekin muualle.
Salla ja Henna kiittävät ja kumartavat. Saa nähdä, mistä seuraavat kuulumiset blogiin tulevat!
Koh Phanganilta siirryimme hetken mielijohteesta Koh Samuille, jonne ei olisi oikeastaan edes kannattanut mennä. Majoituksemme paljastui hirvittäväksi homeluolaksi, koko kaupungista meni hämärän tullen sähkot ja kaiken muun hyvän lisäksi satoi kaatamalla. Loysimme kuitenkin mukavan oululaisporukan (!!!), joiden kanssa istuimme iltaa ja vähän yotäkin :) Seuraavana päivänä matkamme jatkui ripeästi kohti Krabin Ao Nangia. Siellä juhlistimme matkasta selviytymistä ja Hennan synttäreitä Saijan ja Tipin kanssa. Ao Nangissa vierähtikin pari päivää rentoutumisen merkeissä.
Nyt olemme olleet Koh Phi Phillä pari päivää. Täällä olemme uiskennelleet hotellin altaalla, ihailleet upeita maisemia ja vierailleet "The Beachilla". Leonardo oli valitettavasti jo poistunut rannalta...Matkanteko jatkuu huomenna Sallalla Phuketiin, Hennalla ja Elinalla jonnekin muualle.
Salla ja Henna kiittävät ja kumartavat. Saa nähdä, mistä seuraavat kuulumiset blogiin tulevat!
lauantai 21. maaliskuuta 2009
OLLI:
Vierailevana tahtena ollut Olli haluaa kiittaa Thaimaata ja arvon retkeilijoita lampimasta vastaanotosta seka toivottaa hyvaa loppureissua!
Olihan Ollikin mukana!
Vierailevana tähtenä ollut Olli haluaa kiittää Thaimaata ja arvon retkeilijöitä lämpimästä vastaanotosta sekä toivottaa hyvää loppureissua!
Tao Tao ja Phangan-karhu
Yhteinen lomamme alkaa olla lopussaan. Huomenna tiemme eroavat hetkeksi kun Heini ja Saija suuntaavat Kabin ja Phuketin maastoon. Salla ja Henna puolestaan jatkavat teille tuntemattomille kuitenkin Thaimaassa pysyen (same same).
Olemme kerinneet nahdä jo Bangkokin, Hua Hinin, Koh Taon sekä Koh Phanganin. Bangkokissa olimme kaksi yötä tutustuen omituiseen, mutta hienoon hotellitarjontaan. Ensimmäinen hotelli Atlanta oli Thaimaan vanhimpia. Siinä paikassa oli historian lehtien havinaa, mutta valitettavasti myös homeitiöiden leijuntaa. Allergiaoireiden saattelemina vaihdoimme hotellia, joka oli vähintäänkin yhtä omalaatuinen.Lähtiessä törmäsimme suomalaiseen ihmiseen!!!! Elinaan, joka oli juuri saapunut maahan. Elina liittyi seuraamme yhden yön ajaksi ja sovimmekin, että tapaamme vielä saarilla, jonne kaikki olimme jossain vaiheessa menossa. Bangkokissa toinen hotellimme oli nimeltään Suk 11 ja tunnelmaltaan uskomaton paikka. Hotelli oli naamioitu näyttämään upealta vanhalta puukylältä vesipuroineen ja pitkospuineen. Vierailla oli lupa kirjoittaa seinille omat pienet tarinansa tai terveisensä ja niitä oli valtavasti. Myöskin me jätimme merkkimme majataloon: Arroi banana, yhtä elämystä koko elämä. Bangkok oli kokonaisuudessaan mielettömän kuuma, kostea ja meluisa, emmekä jääneet sinne pidemmäksi aikaa, sillä rannat siinsivät jo kaikkien verkkokalvoilla.
Matka jatkui Hua Hiniin, josta löysimme Lonely Planetin (=matkamme pyhä kirja) oppien ansiosta todella edullisen ja hyvän hotellin. Hua Hin oli meille levähdyspaikka matkalla saarille. Saimme aurinkoa, hyvää ruokaa ja unta, joiden voimalla saimme viimeisteltyä koulutehtävämme. Perjantai-iltana lähdimme yöbussilla ja lautalla kohti Koh Taoa, jonka saavutimme lauantaiaamuna. Heiniä odotti saarella valkoinen sukeltaja, joka myös Ollina tunnetaan. Jälleennäkeminen oli ihana pitkän erossa olon jälkeen (65 päivää, 3 tuntia ja 2 minuuttia). Taolla aikaa vierähti odotettua pidempään, sillä kaikki halusivat asettua aloilleen hetkeksi ja pestä pyykkiä. Olemme huomanneet, että hien määrä kasvaa eksponentiaalisesti, mitä etelämmäs kuljemme. Taolla oli kaunista, mutta ruotsalaista. Jopa siinä määrin, että epäilimme tulleemme länsinaapurimme siirtomaahan :) Tao on loppujen lopuksi kuitenkin pieni saari, jonka turistit ovat kansoittaneet. Totuimme Chiang Maissa paikalliseen thaimaalaiseen elämään, joka Taolta puuttui tyystin.Yritimme etsiä Thailandia Islandilta skoottereiden ja pitkähäntäveneen avulla, mikä helpottikin tuskaamme hetkellisesti. Salla erityisesti nautti skootteroinnista, jota oli odottanut jo Pain reissusta asti. Mitä motocrossailua hän harrastikaan!!
Viiden yön jälkeen siirryimme keskiviikkona viereiselle, suuremmalle saarelle eli Koh Phanganille. Täällä olemme saaneet sitä, mitä olimme Taolta toivoneet: rauhaa, hiljaisuutta ja ärhäköitä rusketusrajoja (lue: palaneita persposkia)! Loman makuun on alettu päästä ja meno jatkuu vielä upeat kolme viikkoa. Uskomme, että Thaimaalla on meille vielä paljon annettavaa. Jatkoa seuraa myös blogille, joten pysykää kanavilla arvoisat lukijat!
Vierailevana tähtenä ollut Olli haluaa kiittää Thaimaata ja arvon retkeilijöitä lämpimästä vastaanotosta sekä toivottaa hyvää loppureissua!
Olemme kerinneet nahdä jo Bangkokin, Hua Hinin, Koh Taon sekä Koh Phanganin. Bangkokissa olimme kaksi yötä tutustuen omituiseen, mutta hienoon hotellitarjontaan. Ensimmäinen hotelli Atlanta oli Thaimaan vanhimpia. Siinä paikassa oli historian lehtien havinaa, mutta valitettavasti myös homeitiöiden leijuntaa. Allergiaoireiden saattelemina vaihdoimme hotellia, joka oli vähintäänkin yhtä omalaatuinen.Lähtiessä törmäsimme suomalaiseen ihmiseen!!!! Elinaan, joka oli juuri saapunut maahan. Elina liittyi seuraamme yhden yön ajaksi ja sovimmekin, että tapaamme vielä saarilla, jonne kaikki olimme jossain vaiheessa menossa. Bangkokissa toinen hotellimme oli nimeltään Suk 11 ja tunnelmaltaan uskomaton paikka. Hotelli oli naamioitu näyttämään upealta vanhalta puukylältä vesipuroineen ja pitkospuineen. Vierailla oli lupa kirjoittaa seinille omat pienet tarinansa tai terveisensä ja niitä oli valtavasti. Myöskin me jätimme merkkimme majataloon: Arroi banana, yhtä elämystä koko elämä. Bangkok oli kokonaisuudessaan mielettömän kuuma, kostea ja meluisa, emmekä jääneet sinne pidemmäksi aikaa, sillä rannat siinsivät jo kaikkien verkkokalvoilla.
Matka jatkui Hua Hiniin, josta löysimme Lonely Planetin (=matkamme pyhä kirja) oppien ansiosta todella edullisen ja hyvän hotellin. Hua Hin oli meille levähdyspaikka matkalla saarille. Saimme aurinkoa, hyvää ruokaa ja unta, joiden voimalla saimme viimeisteltyä koulutehtävämme. Perjantai-iltana lähdimme yöbussilla ja lautalla kohti Koh Taoa, jonka saavutimme lauantaiaamuna. Heiniä odotti saarella valkoinen sukeltaja, joka myös Ollina tunnetaan. Jälleennäkeminen oli ihana pitkän erossa olon jälkeen (65 päivää, 3 tuntia ja 2 minuuttia). Taolla aikaa vierähti odotettua pidempään, sillä kaikki halusivat asettua aloilleen hetkeksi ja pestä pyykkiä. Olemme huomanneet, että hien määrä kasvaa eksponentiaalisesti, mitä etelämmäs kuljemme. Taolla oli kaunista, mutta ruotsalaista. Jopa siinä määrin, että epäilimme tulleemme länsinaapurimme siirtomaahan :) Tao on loppujen lopuksi kuitenkin pieni saari, jonka turistit ovat kansoittaneet. Totuimme Chiang Maissa paikalliseen thaimaalaiseen elämään, joka Taolta puuttui tyystin.Yritimme etsiä Thailandia Islandilta skoottereiden ja pitkähäntäveneen avulla, mikä helpottikin tuskaamme hetkellisesti. Salla erityisesti nautti skootteroinnista, jota oli odottanut jo Pain reissusta asti. Mitä motocrossailua hän harrastikaan!!
Viiden yön jälkeen siirryimme keskiviikkona viereiselle, suuremmalle saarelle eli Koh Phanganille. Täällä olemme saaneet sitä, mitä olimme Taolta toivoneet: rauhaa, hiljaisuutta ja ärhäköitä rusketusrajoja (lue: palaneita persposkia)! Loman makuun on alettu päästä ja meno jatkuu vielä upeat kolme viikkoa. Uskomme, että Thaimaalla on meille vielä paljon annettavaa. Jatkoa seuraa myös blogille, joten pysykää kanavilla arvoisat lukijat!
Vierailevana tähtenä ollut Olli haluaa kiittää Thaimaata ja arvon retkeilijöitä lämpimästä vastaanotosta sekä toivottaa hyvää loppureissua!
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Sawatdii Kha Chiang Mai!
Seitsemän viikkoa Chiang Maissa on takana ja huomenna matka jatkuu Bangkokiin, jonka jälkeen saaristoudumme usean viikon ajaksi. Pidimme läksiäiset opiskelijakollegoillemme Suomi-teemalla toissa viikolla. Tarjoilimme lohileipiä sekä muuta naposteltavaa suomalaiseen tyyliin. Muuten ruoka näytti maistuvan oikein hyvin, mutta jälkiruokamme salmiakki (sekä kiinteänä että nestemäisenä) herätti kauhunsekaisia tunteita thaimaalaisissa kavereissamme. Yökkimisen ja irvistelyn määrä oli suuri, mikä ei meitä tosin haitannut....jäipä enemmän kallisarvoista mustaa kultaa omaan käyttöön! Kuuntelimme suomalaista musiikkia ja näytimme kuvia Suomesta ja myös ajastamme Thaimaassa. Talven valkeus ja kesän vihreys ihastuttivat. Läksiäisillä halusimme kiittää heitä kaikesta avusta, jota he ovat meille antaneet. Heitä tulee ikävä!
Reissu on haastanut meitä jälleen, tällä kertaa ruoansulatuselimistöjärjestelmän kannalta. Tulihan siitä sairaalakeikka. Saija vietti yön sairaalassa tiputuksessa, sillä yhden päivän sairastamisen jälkeen kuivui ihan täysin. Heini oli mukana henkisenä tukena. Täällä sairaalassa on nimittäin oltava läheinen mukana, vaikka pärjäisi yksinkin. Henkilökunnan määrä oli sairaalassa valtava. Yksi mittasi verenpaineen, toinen merkitsi sen ylös, kolmas mittasi kuumeen kahden tunnin välein ja neljäs vaihtoi tekokukat. Voi vain miettiä, miksi Thaimaan työttömyysluvut ovat alhaiset :) Saijan vointi parani nopeasti ja hän pääsi seuraavana päivänä kotiin. Yhteenveto: Thaimaassa vatsatauti ei ole leikin asia ja lääkäriä todella tarvitaan.
Harjoittelun päättyminen on ollut kaikilla mielessä ja hommia on tehty paljon, että pääsisimme lomalle. Esimakua lomailuun toi Sallan iskän perheen vierailu täällä. Salla pääsi käymään saunassa ja mielikuvamatkalla suomalaisessa järvessä. Myös elefanttifarmi oli näkemisen arvoinen ja pikkuveljen mieleen. Saija ja Henna kävivät puolestaan "minilomalla Paissa", jossa paljon aikaa oli kulunut kuitenkin kouluhommien tekoon. Töiden lomassa tytöt kävivät skooterilla muun muassa vesiputouksilla ja riisipelloilla. Heini rentoutui nauttimalla yksinolosta kotona.
Perjantaina harjoittelu oli sitten virallisesti ohi oikein todistusten kanssa. Saimme hyvää palautetta opettajilta sekä asiakkailta, mikä tuntui todella hyvältä. Eniten mieltä lämmitti koko yksikönjohtajan, professori Tiamin esittämä työtarjous! Lähdimme yliopistolta haikein mielin tippa linssissä. Suunnittelimme palaavamme valmiina toimintaterapeutteina Chiang Maihin vuonna 2011, jolloin täällä järjestetään tt:n maailmankonferenssi.
Omat läksiaiset vietimme eilen tutuksi tulleessa lähibaarissa, joka Moisturenakin tunnetaan. Illan myötä vaihdoimme paikkaa Monkey Clubiin ja tutustuimme norjalaisiin reppureissaajiin. Skandinaavinen yhteytemme kukoisti ja Mamme-laulu raikasi. Oli kotoisa tunnelma...melkein kuin olisi suomalaisia tavannut. Kotiuduimme pitkän illan jälkeen aamun pikku tunneilla. Ilta oli ihana päätös Chiang Main kokemuksille. Tästä eteenpäin suunnitelmat ovat avoinna ja mennään sinne minne huvittaa. Vapauden tunne hiipii ja valtaa neljä ei enää niin valkoista naista.
Kiitos Chiang Mai. Nyt eteenpäin!
Heini, Henna, Salla ja Saija
Kuvassa läksiäismeiningeissä :)
Reissu on haastanut meitä jälleen, tällä kertaa ruoansulatuselimistöjärjestelmän kannalta. Tulihan siitä sairaalakeikka. Saija vietti yön sairaalassa tiputuksessa, sillä yhden päivän sairastamisen jälkeen kuivui ihan täysin. Heini oli mukana henkisenä tukena. Täällä sairaalassa on nimittäin oltava läheinen mukana, vaikka pärjäisi yksinkin. Henkilökunnan määrä oli sairaalassa valtava. Yksi mittasi verenpaineen, toinen merkitsi sen ylös, kolmas mittasi kuumeen kahden tunnin välein ja neljäs vaihtoi tekokukat. Voi vain miettiä, miksi Thaimaan työttömyysluvut ovat alhaiset :) Saijan vointi parani nopeasti ja hän pääsi seuraavana päivänä kotiin. Yhteenveto: Thaimaassa vatsatauti ei ole leikin asia ja lääkäriä todella tarvitaan.
Harjoittelun päättyminen on ollut kaikilla mielessä ja hommia on tehty paljon, että pääsisimme lomalle. Esimakua lomailuun toi Sallan iskän perheen vierailu täällä. Salla pääsi käymään saunassa ja mielikuvamatkalla suomalaisessa järvessä. Myös elefanttifarmi oli näkemisen arvoinen ja pikkuveljen mieleen. Saija ja Henna kävivät puolestaan "minilomalla Paissa", jossa paljon aikaa oli kulunut kuitenkin kouluhommien tekoon. Töiden lomassa tytöt kävivät skooterilla muun muassa vesiputouksilla ja riisipelloilla. Heini rentoutui nauttimalla yksinolosta kotona.
Perjantaina harjoittelu oli sitten virallisesti ohi oikein todistusten kanssa. Saimme hyvää palautetta opettajilta sekä asiakkailta, mikä tuntui todella hyvältä. Eniten mieltä lämmitti koko yksikönjohtajan, professori Tiamin esittämä työtarjous! Lähdimme yliopistolta haikein mielin tippa linssissä. Suunnittelimme palaavamme valmiina toimintaterapeutteina Chiang Maihin vuonna 2011, jolloin täällä järjestetään tt:n maailmankonferenssi.
Omat läksiaiset vietimme eilen tutuksi tulleessa lähibaarissa, joka Moisturenakin tunnetaan. Illan myötä vaihdoimme paikkaa Monkey Clubiin ja tutustuimme norjalaisiin reppureissaajiin. Skandinaavinen yhteytemme kukoisti ja Mamme-laulu raikasi. Oli kotoisa tunnelma...melkein kuin olisi suomalaisia tavannut. Kotiuduimme pitkän illan jälkeen aamun pikku tunneilla. Ilta oli ihana päätös Chiang Main kokemuksille. Tästä eteenpäin suunnitelmat ovat avoinna ja mennään sinne minne huvittaa. Vapauden tunne hiipii ja valtaa neljä ei enää niin valkoista naista.
Kiitos Chiang Mai. Nyt eteenpäin!
Heini, Henna, Salla ja Saija
Kuvassa läksiäismeiningeissä :)
tiistai 24. helmikuuta 2009
Töitä, ei sirkushuveja
Viime viikot ovat menneet nopeasti ja työntäyteisesti. Uudet harjoittelupaikat ovat vaatineet veronsa ja päivät ovat olleet todella pitkiä ja väsyttäviä. Päivät ovat menneet harjoitteluissa, illat suunnittelu- ja muita töitä tehdessä. Vielä kun työt tekee englanniksi aikaa menee luonnollisesti paljon enemmän kuin suomeksi tehdessä... Vaikka välillä tuntuu, että pää hajoaa ja ei pysty sulattamaan enää yhtään uutta kokemusta, on myönnettävä, että kokemukset ikääntyneiden ja psykiasiakkaiden parissa ovat olleet todella hyviä ja opettavaisia.
Tänne tullessamme kuvittelimme, että opimme valtavasti uudesta kulttuurista. Tämä on toki totta, mutta eniten taidamme kuitenkin oppia suomalaisesta kulttuurista ja suhteestamme siihen. Olemme myös saaneet myös uudenlaisen näkökulman suomalaiseen toimintaterapiaan...erot thaimaalaiseen tt:hen tuntuvat ajoittain todella suurilta!
Opiskelijat näyttivät taas ystävällisyytensä ja hankkivat meille samanlaiset koulupaidat kuin heillä. Rinnassa komeilee nimemme thai-kielellä kirjoitettuna :) On mukava sulautua vähän enemmän porukkaan ja olemmekin saaneet positiivista palautetta paidoista sekä opettajilta että asiakkailta. "You look so cute!" Ainut miinuspuoli paidoissa on niiden materiaali. SE EI HENGITÄ! Hiki valuu jo kävellessämme kouluun, jolloin on vasta noin 25 astetta lämmintä, puhumattakaan iltapäivällä, kun kirjoitamme asiakkaiden lausuntoja yli 30 asteen lämpötilassa. Ja vielä englanniksi! Siitäkään huolimatta hymyt eivät hyydy, kuten thai-kulttuuriin kuuluu... kämpillä ei sitten enää hymyilytäkään yllättäen kovin paljoa.
Viime viikonloppuna vietimme virallisen turistipäivän vieraillen Doi Suthepin vuorella sekä vuoristolaiskylässä, joka paljastui turisteja varten tehdyksi markkinapaikaksi. Wat Doi Suthep - temppelialue, oli vaikuttava näkymineen Chiang Main yli. Iltaisin olemme miettineet, mikä on tuo mystinen valoilmiö vuoren rinteellä. Nyt se selvisi, se on temppelialueen korkein kullattu torni!! VAU, olihan se hieno! Kävimme myös vesiputouksilla ottamassa päikkärit rauhoittavan veden liplatuksessa. Illalla nautimme ansaitusti virvokkeita läheisessä pubissa, jossa viisi litraa olutta maksaa nelisen euroa ja Sallan suosikki PinkMoisture-drinkkikannu maksaa viisi euroa. Repikää siitä Suomen baarit ja Sedu!
Kuveja seuraa lähituleivaisuudessa! Nyt leffan ja mässyn pariin :D
Salla, Heini ja Saija
Tänne tullessamme kuvittelimme, että opimme valtavasti uudesta kulttuurista. Tämä on toki totta, mutta eniten taidamme kuitenkin oppia suomalaisesta kulttuurista ja suhteestamme siihen. Olemme myös saaneet myös uudenlaisen näkökulman suomalaiseen toimintaterapiaan...erot thaimaalaiseen tt:hen tuntuvat ajoittain todella suurilta!
Opiskelijat näyttivät taas ystävällisyytensä ja hankkivat meille samanlaiset koulupaidat kuin heillä. Rinnassa komeilee nimemme thai-kielellä kirjoitettuna :) On mukava sulautua vähän enemmän porukkaan ja olemmekin saaneet positiivista palautetta paidoista sekä opettajilta että asiakkailta. "You look so cute!" Ainut miinuspuoli paidoissa on niiden materiaali. SE EI HENGITÄ! Hiki valuu jo kävellessämme kouluun, jolloin on vasta noin 25 astetta lämmintä, puhumattakaan iltapäivällä, kun kirjoitamme asiakkaiden lausuntoja yli 30 asteen lämpötilassa. Ja vielä englanniksi! Siitäkään huolimatta hymyt eivät hyydy, kuten thai-kulttuuriin kuuluu... kämpillä ei sitten enää hymyilytäkään yllättäen kovin paljoa.
Viime viikonloppuna vietimme virallisen turistipäivän vieraillen Doi Suthepin vuorella sekä vuoristolaiskylässä, joka paljastui turisteja varten tehdyksi markkinapaikaksi. Wat Doi Suthep - temppelialue, oli vaikuttava näkymineen Chiang Main yli. Iltaisin olemme miettineet, mikä on tuo mystinen valoilmiö vuoren rinteellä. Nyt se selvisi, se on temppelialueen korkein kullattu torni!! VAU, olihan se hieno! Kävimme myös vesiputouksilla ottamassa päikkärit rauhoittavan veden liplatuksessa. Illalla nautimme ansaitusti virvokkeita läheisessä pubissa, jossa viisi litraa olutta maksaa nelisen euroa ja Sallan suosikki PinkMoisture-drinkkikannu maksaa viisi euroa. Repikää siitä Suomen baarit ja Sedu!
Kuveja seuraa lähituleivaisuudessa! Nyt leffan ja mässyn pariin :D
Salla, Heini ja Saija
lauantai 14. helmikuuta 2009
Seikkailu jatkuu...
Olimme viime viikonlopun "rentoutumassa" Paissa, jota on sanottu Thaimaan Twin Peaksiksi. Reissun alku oli tosin kaikkea muuta kuin rentouttava. Olimme tilanneet minibussikyydin kahdeksaksi, mutta Thaimaan aikaa matka alkoikin vasta yhdeksältä. Tie Paihin oli järkyttävä, mutta maisemat kauniit. Matkapahoinvointilääkkeet olivat tarpeen, sillä 140 km:n matkaan sisältyi 762 kurvia (ja nyt emme tarkoita mitään pienoisia mutkia, vaan todellista serpentiinitietä). Kuski painoi menemään täyskäännöksissä 80km/h ja Saijaa huolestutti turvavälit, tai oikeastaan niiden puuttuminen. Elämystä yhtä kaikki...pääsimme perille puolen päivän jälkeen.
Paissa olimme ihan pihalla ilman varattua hotellia ja ilman minkäänlaista karttaa tai matkaopasta. Meille naurettiin, kun kyselimme paikallisilta Chiang Maissa, että mikä hotelli kannattaisi varata etukäteen. "Marssitte vain sisään hotellille ja otatte huoneet. Ei täällä ole tapana varailla huoneita etukäteen" Luotimme neuvoihin. Pian meille valkeni, että juuri tämä viikonloppu oli pidempi maanantain vapaapäivän takia ja muutkin ihmiset olivat lomalla. Etsimme siis vapaita huoneita ympäri Paita noin kolmen tunnin ajan väsyneinä ja nälkäisinä. Onnemme kääntyi lukuisten puheluiden ja kävelykilometrien jälkeen: vuokrasimme talon! Ja mikä ihana talo se olikaan. Talo oli aivan kaupungin laidalla eikä Paissa ollut lainkaan autotakseja. Onneksi saimme kyydin vuokratoimiston väeltä pääkallopaikalle. Mopotaksienkin saaminen talolle oli vaikeaa tiettyjen kielellisten ongelmien vuoksi. Saimme lopulta yhden mopotaksin, joka vei meidät kaksi kerralla kohti kauan odotettua ruokapaikkaa.
Ja se ruokareissu onkin jo oma juttunsa. Päästyämme kyseiseen suositeltuun ravintolaan, oli omistaja meitä ovella vastassa heiluttaen käsiä ja sanoen "We are full!" Sinänsä omistuista, sillä nähtiin sisälle ja ainakin kolme pöytää oli vapaana. No, eipä me tästä lannistuttu vaan lähdettiin etsimään pimeässä Paissa toista paikkaa. Löydettiinkin yksi paikka, joka näytti siltä, että sieltä jopa saattaisi saada ruokaa. Heinin ja Saijan kysyessä saako täältä ruokaa, tarjoilija vastasi "No, only thaifood." Tästäkin voisi skeptinen omat johtopäätöksensä vetää :) Thairuoka kävi meille kuitenkin vallan hyvin. Menimme sitten terassilta sisälle ravintolaan, jossa ei ollut ketään muuta. Valaistus oli hämärä ja oli aivan hiljaista, tunnelma oli twinpeaksmäinen! Odottelimme ruokiamme melko kauan, kunnes huomasimme, että ulkoa tuli sisään poika, täydet take away- ruokapaketit kädessä. Saimme siis ruokamme hieman kylmänä, suoraan mopon kyydistä. Ainakaan Salla ei valittanut mausta, hänellä oli nimittäin nenä niin tukossa, että tuskin maistoi mitään! Muilla tosin saattaisi olla ruoan makuun muutama kommentti. Tätä ravintolaa tuskin suositellaan eteenpäin, mutta saatiinpahan taas nauraa kunnolla!
Sunnuntaina heräsimme kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, sillä kukko todella alkoi kiekua kuudelta. Yleinen oletus meillä oli, että kukko kiekaisee kerran, mutta ei. Se kiekui kaksi tuntia. Jouduimme jokatapauksessa lähtemään ihanasta talostamme jo aikaisin, joten kukolle annettakoon armahdus tällä kertaa. Lähdimme kohti uutta majapaikkaamme, jonka olimme virheestä oppineena varanneet jo lauantaina. Paikka osoittautui mahtavaksi valinnaksi, bungaloweineen sekä vuoristo- ja jokimaisemineen. Antaa kuvien puhua puolestaan... Sunnuntain vietimme ihan rauhassa rentoutuen terassillamme, katsellen maisemia sekä kuunnellen suomalaista musiikkia. Olihan ihana päivä! Illalla menimme katsomaan kylän markkinahumua ja se oli melkoista. Välillä oikein mietti, mistä kaikki ihmiset tulivat, sillä päivään verrattuna ihmisiä oli 10 kertaa enemmän! Maanantaina puolestaan oli kotiinlähdön aika neljältä eli viideltä. Täällä tosiaan ei kannata ihan noihin aikatauluihin luottaa.
Tällä viikolla ollaan taas tehty monenlaista. Oppilaitoksemme johtaja opetti meille tiistaina ja keskiviikkona rentoutuksen ja joogan saloja, joka oli mielenkiintoista. Buddhalaisuus näkyi hänen opetuksessaan vahvasti! Olemme myös tutustuneet thaimaalaiseen sairaalaan ja sen systeemeihin, Sallan rampatessa siellä pitkittyneen flunssansa takia. Pikkuhiljaa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä siinä asiassa! Saijalla ja Hennalla on puolestaan alkanut jo uusi harjoittelun osa psykipuolella, joka on tähän asti kuulostanut olevan melkoista myllytystä (opetus-)kulttuurin osalta. Tyttöjen on muun muassa pitänyt tehdä toiminnan analyysi thai-ruoan valmistuksesta, jota eivät ole koskaan tehneet sekä puhua thaita asiakkaille...Saapa nähdä, miten asiat kehkeytyvät!
Tänään vietämme sitten ystävänpäivää hyvien ystävien parissa :)
Hyvää ystävänpäivää myös sinne toivotteleepi,
tytöt <3>
Kuvat:
1. Bungalowimme. Tuntuihan luksukselta!
2. Heini ja Henna vähemmän pelottavassa ravintolassa.
3. Kotikatu joen rannalla.
4. Otos bungalowimme terassilta. Kun olisi jostain sadusta.
5. Talo, joka vuokrattiin. Oltaisiin kyllä kovin mielellään otettu myös tuo auto!
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
"Yhtä elämystä koko elämä!"
Tähän otsikkona olevaan julkilausumaan päädyttiin muutama päivä sitten.Toki lausumaan vaikutti ja johti muutamia asioita, joista nyt kerron.
Olemme nyt siis tehneet harjoittelua 2,5 viikkoa ja ensimmäistä pätkää on nyt jäljellä 1,5 viikkoa, jonka jälkeen vaihdamme harjoittelupaikkoja. Henna ja Saija menevät psykipuolelle ja minä sekä Heini ikääntyneiden harjoitteluun. Kaikin puolin päivät harjoittelupaikoissa ovat olleet mielenkiintoisia ja opettavaisia. Suomen ja Thaimaan toimintaterapiassa on paljon eroja, joihin olemme yrittäneet sopeutua parhaamme mukaan. Esimerkiksi Suomessa asiakaslähtöisyyttä korostetaan lähes joka tilanteessa, kun taas täällä tuntuu välillä siltä, että asiakas on vain objekti, jolla tehdään toimintaterapiaa. Toisaalta täällä taas yhteisöllisyys nostaa päätään lähes joka tilanteessa, kaveria ei jätetä. Henna ja Saija ovatkin tehneet terapiaa mm. temppeliyhteisössä! Toinen asia, jonka olemme saaneet huomata, on se, että täällä toimintaterapeutti tekee myös puhe ja fysioterapeutin töitä. Heinilla ja minulla molemmilla onkin asiakkaana lapsi, jonka puheen kehitystä meidän tulisi tukea. Pieniä vaikeuksia tässä asiassa aiheuttaa yhteisen kielen puuttuminen. Kommunikaatio sekä asiakkaiden että tt-opiskelijoiden kanssa on välillä todella vaikeaa ja olemmekin huomanneet, kuinka tärkeitä ilmeet ja eleet ovat vuorovaikutuksessa. Toki meillä on tulkit (opiskelijat) mukana terapiatilanteissa, mutta englannin kieli ei heilläkään ole siitä parhaasta päästä. Olemmekin siis yrittäneet opetella jonkin verran thaita, jotta asiat sujuisivat helpommin :)
Aikaa on vietetty myös muualla kuin harjoittelussa. Olemme kotiutuneet asuntoihimme vallan hyvin (kuten myös muutamat muurahaispataljoonat) ja illalla menemmekin aina kottiin :) Viime lauantaina saimme puolestaan tilaisuuden osallistua seitsemättä kertaa järjestettävään Mental Health Rallyyn...paikalliset tosin sanovat Lally, koska R:ää ei juurikaan käytetä. Tapahtuman tarkoituksena oli poistaa mielenterveyskuntoutujiin kohdistuvia ennakkoluuloja, joita Thaimaassa, kuten Suomessakin on vielä melkoisesti. Kävelimme alkujumppien ja muodollisuuksien jälkeen noin kilometrin matkan päämääränämme Chiang Main eläintarha. Eläintarhassa ohjelma jatkui mm. tanssiesityksillä.
Päivän aikana kiertelimme eläintarhassa ja näimme muurahaiskarhun, norsuja, leijonia, tiikereitä, lintuja, joista riikinkukko alkoi uhkailemaan tai vaihtoehtoisesti liehittelemään Saijaa, josta saimme melkoiset naurut aikaan! Saijaa ei tosin naurattanut :) Saimme nähdä myös pandan tai itseasiassa kaksi, joiden nimet olivat Lin-Hui (tyttö) ja Chuang Chuang (poika). Olivathan ne söpöjä - tekivät kuperkeikkoja ja näyttivät siltä, että hymyilisivät koko ajan. Kovin tarkkaan vartioituja pandat olivat, sillä panda-talossa ei saanut puhua kovaan ääneen tai käyttää kamerassa salamaa.
Eläintarhassa käynti oli hieno kokemus, mutta niin oli ilta sen jälkeenkin. Paikalliset opiskelijat vievät meidän tanssimaan paikkaan nimeltä Warm Up. Klubilla soi välillä livemusiikki ja välillä madonnat ja muut. Yhtä kaikki jalat olivat melko turtana illan päätteksi! Kun päätimme lähteä, opiskelijat halusivat viedä meidät vielä syömään paikalliselle snäkärille. Söimme siis sormin katukeittiössä sticky riceä, paistettua kanaa ja possua sekä sen ohutsuolta, jota tosin meistä kukaan ei uskaltanut maistaa, ja chiliä. Olihan hyvvää! Ruokavaliosta ja -valinnoista saattaa siis huomata, että enää ei olla hysteerisiä mahatautien kanssa. Jos tullakseen, niin tulkoon! Meillä oli aivan huippu kivaa ja saimme taas kerran huomata, kuinka ystävällisiä opiskelijat olivat.
Sunnuntaina opiskelijat vievät meidät syömään buffettiin, jossa teimme itse omat ruokamme :) Valkkasimme siis ainekset sekä kastikkeet ja eikun pöydässä olevaan grilliin/pataan porisemaan ja odottamaan niiden kypsymistä. Vähän eri meininki kuin Suomen buffeteissa. Söimme kokonaiset kaksi tuntia, joka taisi olla jokaiselle meille jonkin sortin ennätys :) Tämän jälkeen pyörimme Sunday Streetille, jossa kokonainen kilometrin mittainen katu on suljettu ja täynnä kojuja. Shoppailijan paratiisi, ah!
Tällä viikolla olemme kaikki olleet enemmän tai vähemmän kipeitä (mahakipua ja flunssaa),mutta silti olemme suunnitelleet viikonlopuksi matkaa Paihin. Matkaoppaiden mukaan Paissa on taikaa, joka auttaa rentotumaan ja unohtamaan kiireen. Siellä aika on kuulemma pysähtynyt paikalleen. Chiang Main hektisestä ilmapiiristä haluammekin vähäksi aikaa pois ja Pai kuulostaa tähän hommaan ehdottoman oikealta paikalta.
Kaiken tämän lisäksi olemme tehneet ihan tavallisia arkiasioita, tosin thai-tyyliin. Pesseet pyykkiä, käyneet kaupassa jne. Jokainen päivä on tuonut jotain uutta ja ihmeellistä esiin tästä maasta ja itsestämme... yhtä elämystä siis koko elämä!
Terkkuja kaikilta <3
-Salla
.
maanantai 26. tammikuuta 2009
Kuveja matkan varrelta
Kukkaistypyt paikallisissa valmistujaisjuhlissa.
Katsemassa hoodeja.
Wat eli temppeli vasemmalla ja paikallinen TukTuk oikealla.
torstai 22. tammikuuta 2009
Chilia Chiang Maissa
Nyt on Chiang Mai saavutettu, vaikkakin siina oli hieman vaikeuksia. Tottakai, kun ryhma rama on liikentella, myohastytaan lennolta! Luulisi, etta varsinkin, kun kayttaa samaa lentoyhtiota kahdella perakkaisella lennolla, niin matkatavarat menisivat suoraan perille, mutta kun ei niin ei. Eikun ostaamaan uudet liput ja siitako se lompakko tykkaa. Nooh, onneksi saatiin suht' edulliset lennot ja vielapa tosi hyvalta lentoyhtiolta. Jopa lentopelkoisesta se oli ihan miellyttavaa :)
Asunto taalla on tosi mukava. Pieni, mutta kaikki perusjutut loytyy. Ja viela, kun hieman moobleerattiin asuntoja erilaisiksi ja puunattiin ne kunnolla, niin kyllahan siella viihtyy oikein hyvin! Ollaan siis kahdessa eri huoneessa, mina ja Henna toisessa ja Heini ja Saija toisessa. Huomenna meidan pitaisi saada netitkin toimimaan, joten sitten Skypet laulamaan! Paikallinen lahikauppa 7-11 (seiskaleiska) on myos aivan loistava. Sielta saa kaikkea kasipyyhkeista nuudelisoppaan ja taytekakuista astioihin. Vaikka kaikki on tosi halpaa, niin silti sita tulee hinnoille aika sokeiksi. Eilen esimerkiksi en halunnut ostaa t-paitaa joka maksoi 200 batia, eli nelja euroa, koska halvemmallakin saa. Tuo rahahan ois mennyt Suomessa sen silian tien.
Ruoka ja sen tulisuus ovat taalla saaneet ihan uuden merkityksen. Phuketissa ruoat oli "turistettu" eli muokattu lansimaiseen suuhun sopiviksi, mutta taalla kun turisteja ei juuri ole, ei ruoassakaan paljoa saastelella. Tanaan syotiin niin tulisia ruokia, etta Henna "tulisten ruokien ystava" ei voinut syoda ruokaansa ja minua pyorrytti, kun unohdin syodessa hengittaa ja hiki virtasi molemmilla! JA NE OLI MEDIUMEJA! Mietityttaa vaan, etta mikahan olisi ollut se spicy!
Noooh, eilen soin lapsille tarkoitettuja nuudeleita, jotka nekin oli mielestani tulisia, joten eikohan taalla opita pienesta pitaen :)
Seuraava ateriaa odotellen,
Salla & co.
Asunto taalla on tosi mukava. Pieni, mutta kaikki perusjutut loytyy. Ja viela, kun hieman moobleerattiin asuntoja erilaisiksi ja puunattiin ne kunnolla, niin kyllahan siella viihtyy oikein hyvin! Ollaan siis kahdessa eri huoneessa, mina ja Henna toisessa ja Heini ja Saija toisessa. Huomenna meidan pitaisi saada netitkin toimimaan, joten sitten Skypet laulamaan! Paikallinen lahikauppa 7-11 (seiskaleiska) on myos aivan loistava. Sielta saa kaikkea kasipyyhkeista nuudelisoppaan ja taytekakuista astioihin. Vaikka kaikki on tosi halpaa, niin silti sita tulee hinnoille aika sokeiksi. Eilen esimerkiksi en halunnut ostaa t-paitaa joka maksoi 200 batia, eli nelja euroa, koska halvemmallakin saa. Tuo rahahan ois mennyt Suomessa sen silian tien.
Ruoka ja sen tulisuus ovat taalla saaneet ihan uuden merkityksen. Phuketissa ruoat oli "turistettu" eli muokattu lansimaiseen suuhun sopiviksi, mutta taalla kun turisteja ei juuri ole, ei ruoassakaan paljoa saastelella. Tanaan syotiin niin tulisia ruokia, etta Henna "tulisten ruokien ystava" ei voinut syoda ruokaansa ja minua pyorrytti, kun unohdin syodessa hengittaa ja hiki virtasi molemmilla! JA NE OLI MEDIUMEJA! Mietityttaa vaan, etta mikahan olisi ollut se spicy!
Noooh, eilen soin lapsille tarkoitettuja nuudeleita, jotka nekin oli mielestani tulisia, joten eikohan taalla opita pienesta pitaen :)
Seuraava ateriaa odotellen,
Salla & co.
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
Meeduusoja ja Ihania Rantoja
Nyt ollaan vietetty kolme kokonaista paivaa taalla Phuketissa.
Paljon on jo kerinnyt sattua ja tapahtua, mutta kaikki on kuitenkin mennyt vallan hienosti.
Ensimmainen paiva vietettiin tosiaan hotellin altaalla loikoillen, mutta torsaina paastiin tosi toimiin. Eli siis Patong Beachille. Olihan hurjaa. Kaupustelijoita ja aktiviteetteja hulluna; jokaiselle jotakin :) Mina ja Saija kaytiin ajelemassa vesiskootterilla, joka oli aivan mieletonta. Kunnon adrenaliinirysays. Nahtiin myos kuolleita meduusoja, jotka oli NIIIIN alloja!
Eilen kaytiin sitten Freedom Beachilla, jonne paasee pitkahantaveneella. Niin kaunis ranta, ettei sellaisia maisemia nae kuin postikorteissa! Loydettiin viela tosi natti poukama, jonne kahlattiin (uitiin) ja jossa sai olla ihan rauhassa. Illalla mentiin sitten katsomaan Patongin yoelamaa, joka voi olla melko hurjaa. Mutta meilla oli tosi mukavaa ja jalat tanssittiin rakoille. Kokonaisuudessaan paiva oli paras tahan mennessa :)
Tanaan ollaankin sitten otettu ihan rennosti, loikoilu altaalla ja syoty hyvin. Kaytiin Karon Beachilla syomassa ja ihanilemassa auringon laskua, joka oli todella nakemisen arvoinen. Akkia se aurinko sitten loppujen lopuksi humsahti nakyvista. Huomenna matkamme jatkuu lentaen Chiang Maihin ja harjoittelu alkaa ylihuomenna. Kaikkia tuntuu harjoittelu hieman jannittavan, mutta jospa siita selvittaisiin!
Terveisia kaikilta <3
Paljon on jo kerinnyt sattua ja tapahtua, mutta kaikki on kuitenkin mennyt vallan hienosti.
Ensimmainen paiva vietettiin tosiaan hotellin altaalla loikoillen, mutta torsaina paastiin tosi toimiin. Eli siis Patong Beachille. Olihan hurjaa. Kaupustelijoita ja aktiviteetteja hulluna; jokaiselle jotakin :) Mina ja Saija kaytiin ajelemassa vesiskootterilla, joka oli aivan mieletonta. Kunnon adrenaliinirysays. Nahtiin myos kuolleita meduusoja, jotka oli NIIIIN alloja!
Eilen kaytiin sitten Freedom Beachilla, jonne paasee pitkahantaveneella. Niin kaunis ranta, ettei sellaisia maisemia nae kuin postikorteissa! Loydettiin viela tosi natti poukama, jonne kahlattiin (uitiin) ja jossa sai olla ihan rauhassa. Illalla mentiin sitten katsomaan Patongin yoelamaa, joka voi olla melko hurjaa. Mutta meilla oli tosi mukavaa ja jalat tanssittiin rakoille. Kokonaisuudessaan paiva oli paras tahan mennessa :)
Tanaan ollaankin sitten otettu ihan rennosti, loikoilu altaalla ja syoty hyvin. Kaytiin Karon Beachilla syomassa ja ihanilemassa auringon laskua, joka oli todella nakemisen arvoinen. Akkia se aurinko sitten loppujen lopuksi humsahti nakyvista. Huomenna matkamme jatkuu lentaen Chiang Maihin ja harjoittelu alkaa ylihuomenna. Kaikkia tuntuu harjoittelu hieman jannittavan, mutta jospa siita selvittaisiin!
Terveisia kaikilta <3
torstai 15. tammikuuta 2009
Perille saavuttiin!
Ja hyvaa huomenta kaikille!
Taalla ollaan valmistautumassa ranta-elamaan! Ja te viela nukutte!
Olemme paaseet perille Phuketiin ja nukuttu ensimmainen yo hotellilla. Hotelli on pieni ja ihan suloinen. Se sijaitsee melko vilkkaan kadun varrella. Eilen illalla syotiin hyvin ja maisteltiin ensikulaukset Thaimaalaista AIVAN MAHTAVAA olutta eli Singhaa! Lamminta on, mutta tuulee mukavasti. Ollaan viela vasyneita matkasta, mutta onnellisia kun taalla ollaan. Palataan asiaan, muttei paleta (eika palella) :)
Heini
Taalla ollaan valmistautumassa ranta-elamaan! Ja te viela nukutte!
Olemme paaseet perille Phuketiin ja nukuttu ensimmainen yo hotellilla. Hotelli on pieni ja ihan suloinen. Se sijaitsee melko vilkkaan kadun varrella. Eilen illalla syotiin hyvin ja maisteltiin ensikulaukset Thaimaalaista AIVAN MAHTAVAA olutta eli Singhaa! Lamminta on, mutta tuulee mukavasti. Ollaan viela vasyneita matkasta, mutta onnellisia kun taalla ollaan. Palataan asiaan, muttei paleta (eika palella) :)
Heini
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
4 päivääää. Apuva.
Joulut ja uudet vuodet sekä niihin liittyvät härpäkkeet oli ja meni.
Nyt on sitten 4 (!!!!!!!) päivää enää lähtöön. Tuntuu, että vastahan lähtöön oli aikaa monta kuukautta. Aivan hullua. Niin se aika vierähtää...Viisumitkin saatiin kuin myöhästyneeksi joululahjaksi ja sehän teki meidän onnellisiksi :) Myös muita paperihommia ollaan saatu hoitaa melko lailla. Ihmeen helpoksi prosessiksi tätä luuli, mutta eiköhän kaikki ole sen vaivan arvoista!
Tiistaina lennetään siis Bangkokin kautta Phukettiin vähän lepuuttamaan hermoja, ennen kuin harjoittelu alkaa Chiang Maissa 20.1. Asuntokin saatiin :) Asutaan kahden hengen huoneissa, ilmeisesti semmoisessa huoneistohotellin tyyppisessä ratkaisussa. Vuokra on hurjat 60 euroa kuukaudessa, joten innolla odotetaan, minkälainen asunto siellä on sitten vastassa! Jännä huomata, että ei ollenkaan tiedä, mitä odottaa koko Thaimaalta, kun siellä ei ole koskaan käynyt. Lähinnä vain kuullut, että ihmiset ovat mukavia ja avuliaita sekä maisemat mahtavia. Toisaalta on ehkä hyvä, että ei osaa avistaa, mitä tuleman pitää...luulen, että yllätytään ainakin positiivisesti :)
Pakkaukset on edelleen aivan puolitiessä. Mutta viime hetken paniikkihan on yleisesti se paras motivaattori! Näin ollen saattaa tosin käydä niin, että Phuketissa huomaakin unohtaneensa bikinit....Nooh, jospa sieltä niitä löytyisi!
Palataan asiaan Thaimaassa. Ou jee :D
Nyt on sitten 4 (!!!!!!!) päivää enää lähtöön. Tuntuu, että vastahan lähtöön oli aikaa monta kuukautta. Aivan hullua. Niin se aika vierähtää...Viisumitkin saatiin kuin myöhästyneeksi joululahjaksi ja sehän teki meidän onnellisiksi :) Myös muita paperihommia ollaan saatu hoitaa melko lailla. Ihmeen helpoksi prosessiksi tätä luuli, mutta eiköhän kaikki ole sen vaivan arvoista!
Tiistaina lennetään siis Bangkokin kautta Phukettiin vähän lepuuttamaan hermoja, ennen kuin harjoittelu alkaa Chiang Maissa 20.1. Asuntokin saatiin :) Asutaan kahden hengen huoneissa, ilmeisesti semmoisessa huoneistohotellin tyyppisessä ratkaisussa. Vuokra on hurjat 60 euroa kuukaudessa, joten innolla odotetaan, minkälainen asunto siellä on sitten vastassa! Jännä huomata, että ei ollenkaan tiedä, mitä odottaa koko Thaimaalta, kun siellä ei ole koskaan käynyt. Lähinnä vain kuullut, että ihmiset ovat mukavia ja avuliaita sekä maisemat mahtavia. Toisaalta on ehkä hyvä, että ei osaa avistaa, mitä tuleman pitää...luulen, että yllätytään ainakin positiivisesti :)
Pakkaukset on edelleen aivan puolitiessä. Mutta viime hetken paniikkihan on yleisesti se paras motivaattori! Näin ollen saattaa tosin käydä niin, että Phuketissa huomaakin unohtaneensa bikinit....Nooh, jospa sieltä niitä löytyisi!
Palataan asiaan Thaimaassa. Ou jee :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
