Tao Tao ja Phangan-karhu

Yhteinen lomamme alkaa olla lopussaan. Huomenna tiemme eroavat hetkeksi kun Heini ja Saija suuntaavat Kabin ja Phuketin maastoon. Salla ja Henna puolestaan jatkavat teille tuntemattomille kuitenkin Thaimaassa pysyen (same same).

Olemme kerinneet nahdä jo Bangkokin, Hua Hinin, Koh Taon sekä Koh Phanganin. Bangkokissa olimme kaksi yötä tutustuen omituiseen, mutta hienoon hotellitarjontaan. Ensimmäinen hotelli Atlanta oli Thaimaan vanhimpia. Siinä paikassa oli historian lehtien havinaa, mutta valitettavasti myös homeitiöiden leijuntaa. Allergiaoireiden saattelemina vaihdoimme hotellia, joka oli vähintäänkin yhtä omalaatuinen.Lähtiessä törmäsimme suomalaiseen ihmiseen!!!! Elinaan, joka oli juuri saapunut maahan. Elina liittyi seuraamme yhden yön ajaksi ja sovimmekin, että tapaamme vielä saarilla, jonne kaikki olimme jossain vaiheessa menossa. Bangkokissa toinen hotellimme oli nimeltään Suk 11 ja tunnelmaltaan uskomaton paikka. Hotelli oli naamioitu näyttämään upealta vanhalta puukylältä vesipuroineen ja pitkospuineen. Vierailla oli lupa kirjoittaa seinille omat pienet tarinansa tai terveisensä ja niitä oli valtavasti. Myöskin me jätimme merkkimme majataloon: Arroi banana, yhtä elämystä koko elämä. Bangkok oli kokonaisuudessaan mielettömän kuuma, kostea ja meluisa, emmekä jääneet sinne pidemmäksi aikaa, sillä rannat siinsivät jo kaikkien verkkokalvoilla.

Matka jatkui Hua Hiniin, josta löysimme Lonely Planetin (=matkamme pyhä kirja) oppien ansiosta todella edullisen ja hyvän hotellin. Hua Hin oli meille levähdyspaikka matkalla saarille. Saimme aurinkoa, hyvää ruokaa ja unta, joiden voimalla saimme viimeisteltyä koulutehtävämme. Perjantai-iltana lähdimme yöbussilla ja lautalla kohti Koh Taoa, jonka saavutimme lauantaiaamuna. Heiniä odotti saarella valkoinen sukeltaja, joka myös Ollina tunnetaan. Jälleennäkeminen oli ihana pitkän erossa olon jälkeen (65 päivää, 3 tuntia ja 2 minuuttia). Taolla aikaa vierähti odotettua pidempään, sillä kaikki halusivat asettua aloilleen hetkeksi ja pestä pyykkiä. Olemme huomanneet, että hien määrä kasvaa eksponentiaalisesti, mitä etelämmäs kuljemme. Taolla oli kaunista, mutta ruotsalaista. Jopa siinä määrin, että epäilimme tulleemme länsinaapurimme siirtomaahan :) Tao on loppujen lopuksi kuitenkin pieni saari, jonka turistit ovat kansoittaneet. Totuimme Chiang Maissa paikalliseen thaimaalaiseen elämään, joka Taolta puuttui tyystin.Yritimme etsiä Thailandia Islandilta skoottereiden ja pitkähäntäveneen avulla, mikä helpottikin tuskaamme hetkellisesti. Salla erityisesti nautti skootteroinnista, jota oli odottanut jo Pain reissusta asti. Mitä motocrossailua hän harrastikaan!!

Viiden yön jälkeen siirryimme keskiviikkona viereiselle, suuremmalle saarelle eli Koh Phanganille. Täällä olemme saaneet sitä, mitä olimme Taolta toivoneet: rauhaa, hiljaisuutta ja ärhäköitä rusketusrajoja (lue: palaneita persposkia)! Loman makuun on alettu päästä ja meno jatkuu vielä upeat kolme viikkoa. Uskomme, että Thaimaalla on meille vielä paljon annettavaa. Jatkoa seuraa myös blogille, joten pysykää kanavilla arvoisat lukijat!

Vierailevana tähtenä ollut Olli haluaa kiittää Thaimaata ja arvon retkeilijöitä lämpimästä vastaanotosta sekä toivottaa hyvää loppureissua!