Töitä, ei sirkushuveja

Viime viikot ovat menneet nopeasti ja työntäyteisesti. Uudet harjoittelupaikat ovat vaatineet veronsa ja päivät ovat olleet todella pitkiä ja väsyttäviä. Päivät ovat menneet harjoitteluissa, illat suunnittelu- ja muita töitä tehdessä. Vielä kun työt tekee englanniksi aikaa menee luonnollisesti paljon enemmän kuin suomeksi tehdessä... Vaikka välillä tuntuu, että pää hajoaa ja ei pysty sulattamaan enää yhtään uutta kokemusta, on myönnettävä, että kokemukset ikääntyneiden ja psykiasiakkaiden parissa ovat olleet todella hyviä ja opettavaisia.

Tänne tullessamme kuvittelimme, että opimme valtavasti uudesta kulttuurista. Tämä on toki totta, mutta eniten taidamme kuitenkin oppia suomalaisesta kulttuurista ja suhteestamme siihen. Olemme myös saaneet myös uudenlaisen näkökulman suomalaiseen toimintaterapiaan...erot thaimaalaiseen tt:hen tuntuvat ajoittain todella suurilta!

Opiskelijat näyttivät taas ystävällisyytensä ja hankkivat meille samanlaiset koulupaidat kuin heillä. Rinnassa komeilee nimemme thai-kielellä kirjoitettuna :) On mukava sulautua vähän enemmän porukkaan ja olemmekin saaneet positiivista palautetta paidoista sekä opettajilta että asiakkailta. "You look so cute!" Ainut miinuspuoli paidoissa on niiden materiaali. SE EI HENGITÄ! Hiki valuu jo kävellessämme kouluun, jolloin on vasta noin 25 astetta lämmintä, puhumattakaan iltapäivällä, kun kirjoitamme asiakkaiden lausuntoja yli 30 asteen lämpötilassa. Ja vielä englanniksi! Siitäkään huolimatta hymyt eivät hyydy, kuten thai-kulttuuriin kuuluu... kämpillä ei sitten enää hymyilytäkään yllättäen kovin paljoa.

Viime viikonloppuna vietimme virallisen turistipäivän vieraillen Doi Suthepin vuorella sekä vuoristolaiskylässä, joka paljastui turisteja varten tehdyksi markkinapaikaksi. Wat Doi Suthep - temppelialue, oli vaikuttava näkymineen Chiang Main yli. Iltaisin olemme miettineet, mikä on tuo mystinen valoilmiö vuoren rinteellä. Nyt se selvisi, se on temppelialueen korkein kullattu torni!! VAU, olihan se hieno! Kävimme myös vesiputouksilla ottamassa päikkärit rauhoittavan veden liplatuksessa. Illalla nautimme ansaitusti virvokkeita läheisessä pubissa, jossa viisi litraa olutta maksaa nelisen euroa ja Sallan suosikki PinkMoisture-drinkkikannu maksaa viisi euroa. Repikää siitä Suomen baarit ja Sedu!

Kuveja seuraa lähituleivaisuudessa! Nyt leffan ja mässyn pariin :D

Salla, Heini ja Saija