"Yhtä elämystä koko elämä!"

Tähän otsikkona olevaan julkilausumaan päädyttiin muutama päivä sitten.Toki lausumaan vaikutti ja johti muutamia asioita, joista nyt kerron.

Olemme nyt siis tehneet harjoittelua 2,5 viikkoa ja ensimmäistä pätkää on nyt jäljellä 1,5 viikkoa, jonka jälkeen vaihdamme harjoittelupaikkoja. Henna ja Saija menevät psykipuolelle ja minä sekä Heini ikääntyneiden harjoitteluun. Kaikin puolin päivät harjoittelupaikoissa ovat olleet mielenkiintoisia ja opettavaisia. Suomen ja Thaimaan toimintaterapiassa on paljon eroja, joihin olemme yrittäneet sopeutua parhaamme mukaan. Esimerkiksi Suomessa asiakaslähtöisyyttä korostetaan lähes joka tilanteessa, kun taas täällä tuntuu välillä siltä, että asiakas on vain objekti, jolla tehdään toimintaterapiaa. Toisaalta täällä taas yhteisöllisyys nostaa päätään lähes joka tilanteessa, kaveria ei jätetä. Henna ja Saija ovatkin tehneet terapiaa mm. temppeliyhteisössä! Toinen asia, jonka olemme saaneet huomata, on se, että täällä toimintaterapeutti tekee myös puhe ja fysioterapeutin töitä. Heinilla ja minulla molemmilla onkin asiakkaana lapsi, jonka puheen kehitystä meidän tulisi tukea. Pieniä vaikeuksia tässä asiassa aiheuttaa yhteisen kielen puuttuminen. Kommunikaatio sekä asiakkaiden että tt-opiskelijoiden kanssa on välillä todella vaikeaa ja olemmekin huomanneet, kuinka tärkeitä ilmeet ja eleet ovat vuorovaikutuksessa. Toki meillä on tulkit (opiskelijat) mukana terapiatilanteissa, mutta englannin kieli ei heilläkään ole siitä parhaasta päästä. Olemmekin siis yrittäneet opetella jonkin verran thaita, jotta asiat sujuisivat helpommin :)

Aikaa on vietetty myös muualla kuin harjoittelussa. Olemme kotiutuneet asuntoihimme vallan hyvin (kuten myös muutamat muurahaispataljoonat) ja illalla menemmekin aina kottiin :) Viime lauantaina saimme puolestaan tilaisuuden osallistua seitsemättä kertaa järjestettävään Mental Health Rallyyn...paikalliset tosin sanovat Lally, koska R:ää ei juurikaan käytetä. Tapahtuman tarkoituksena oli poistaa mielenterveyskuntoutujiin kohdistuvia ennakkoluuloja, joita Thaimaassa, kuten Suomessakin on vielä melkoisesti. Kävelimme alkujumppien ja muodollisuuksien jälkeen noin kilometrin matkan päämääränämme Chiang Main eläintarha. Eläintarhassa ohjelma jatkui mm. tanssiesityksillä.

Päivän aikana kiertelimme eläintarhassa ja näimme muurahaiskarhun, norsuja, leijonia, tiikereitä, lintuja, joista riikinkukko alkoi uhkailemaan tai vaihtoehtoisesti liehittelemään Saijaa, josta saimme melkoiset naurut aikaan! Saijaa ei tosin naurattanut :) Saimme nähdä myös pandan tai itseasiassa kaksi, joiden nimet olivat Lin-Hui (tyttö) ja Chuang Chuang (poika). Olivathan ne söpöjä - tekivät kuperkeikkoja ja näyttivät siltä, että hymyilisivät koko ajan. Kovin tarkkaan vartioituja pandat olivat, sillä panda-talossa ei saanut puhua kovaan ääneen tai käyttää kamerassa salamaa.

Eläintarhassa käynti oli hieno kokemus, mutta niin oli ilta sen jälkeenkin. Paikalliset opiskelijat vievät meidän tanssimaan paikkaan nimeltä Warm Up. Klubilla soi välillä livemusiikki ja välillä madonnat ja muut. Yhtä kaikki jalat olivat melko turtana illan päätteksi! Kun päätimme lähteä, opiskelijat halusivat viedä meidät vielä syömään paikalliselle snäkärille. Söimme siis sormin katukeittiössä sticky riceä, paistettua kanaa ja possua sekä sen ohutsuolta, jota tosin meistä kukaan ei uskaltanut maistaa, ja chiliä. Olihan hyvvää! Ruokavaliosta ja -valinnoista saattaa siis huomata, että enää ei olla hysteerisiä mahatautien kanssa. Jos tullakseen, niin tulkoon! Meillä oli aivan huippu kivaa ja saimme taas kerran huomata, kuinka ystävällisiä opiskelijat olivat.

Sunnuntaina opiskelijat vievät meidät syömään buffettiin, jossa teimme itse omat ruokamme :) Valkkasimme siis ainekset sekä kastikkeet ja eikun pöydässä olevaan grilliin/pataan porisemaan ja odottamaan niiden kypsymistä. Vähän eri meininki kuin Suomen buffeteissa. Söimme kokonaiset kaksi tuntia, joka taisi olla jokaiselle meille jonkin sortin ennätys :) Tämän jälkeen pyörimme Sunday Streetille, jossa kokonainen kilometrin mittainen katu on suljettu ja täynnä kojuja. Shoppailijan paratiisi, ah!

Tällä viikolla olemme kaikki olleet enemmän tai vähemmän kipeitä (mahakipua ja flunssaa),mutta silti olemme suunnitelleet viikonlopuksi matkaa Paihin. Matkaoppaiden mukaan Paissa on taikaa, joka auttaa rentotumaan ja unohtamaan kiireen. Siellä aika on kuulemma pysähtynyt paikalleen. Chiang Main hektisestä ilmapiiristä haluammekin vähäksi aikaa pois ja Pai kuulostaa tähän hommaan ehdottoman oikealta paikalta.

Kaiken tämän lisäksi olemme tehneet ihan tavallisia arkiasioita, tosin thai-tyyliin. Pesseet pyykkiä, käyneet kaupassa jne. Jokainen päivä on tuonut jotain uutta ja ihmeellistä esiin tästä maasta ja itsestämme... yhtä elämystä siis koko elämä!

Terkkuja kaikilta <3

-Salla

.