Sawatdii Kha Chiang Mai!

Seitsemän viikkoa Chiang Maissa on takana ja huomenna matka jatkuu Bangkokiin, jonka jälkeen saaristoudumme usean viikon ajaksi. Pidimme läksiäiset opiskelijakollegoillemme Suomi-teemalla toissa viikolla. Tarjoilimme lohileipiä sekä muuta naposteltavaa suomalaiseen tyyliin. Muuten ruoka näytti maistuvan oikein hyvin, mutta jälkiruokamme salmiakki (sekä kiinteänä että nestemäisenä) herätti kauhunsekaisia tunteita thaimaalaisissa kavereissamme. Yökkimisen ja irvistelyn määrä oli suuri, mikä ei meitä tosin haitannut....jäipä enemmän kallisarvoista mustaa kultaa omaan käyttöön! Kuuntelimme suomalaista musiikkia ja näytimme kuvia Suomesta ja myös ajastamme Thaimaassa. Talven valkeus ja kesän vihreys ihastuttivat. Läksiäisillä halusimme kiittää heitä kaikesta avusta, jota he ovat meille antaneet. Heitä tulee ikävä!

Reissu on haastanut meitä jälleen, tällä kertaa ruoansulatuselimistöjärjestelmän kannalta. Tulihan siitä sairaalakeikka. Saija vietti yön sairaalassa tiputuksessa, sillä yhden päivän sairastamisen jälkeen kuivui ihan täysin. Heini oli mukana henkisenä tukena. Täällä sairaalassa on nimittäin oltava läheinen mukana, vaikka pärjäisi yksinkin. Henkilökunnan määrä oli sairaalassa valtava. Yksi mittasi verenpaineen, toinen merkitsi sen ylös, kolmas mittasi kuumeen kahden tunnin välein ja neljäs vaihtoi tekokukat. Voi vain miettiä, miksi Thaimaan työttömyysluvut ovat alhaiset :) Saijan vointi parani nopeasti ja hän pääsi seuraavana päivänä kotiin. Yhteenveto: Thaimaassa vatsatauti ei ole leikin asia ja lääkäriä todella tarvitaan.

Harjoittelun päättyminen on ollut kaikilla mielessä ja hommia on tehty paljon, että pääsisimme lomalle. Esimakua lomailuun toi Sallan iskän perheen vierailu täällä. Salla pääsi käymään saunassa ja mielikuvamatkalla suomalaisessa järvessä. Myös elefanttifarmi oli näkemisen arvoinen ja pikkuveljen mieleen. Saija ja Henna kävivät puolestaan "minilomalla Paissa", jossa paljon aikaa oli kulunut kuitenkin kouluhommien tekoon. Töiden lomassa tytöt kävivät skooterilla muun muassa vesiputouksilla ja riisipelloilla. Heini rentoutui nauttimalla yksinolosta kotona.

Perjantaina harjoittelu oli sitten virallisesti ohi oikein todistusten kanssa. Saimme hyvää palautetta opettajilta sekä asiakkailta, mikä tuntui todella hyvältä. Eniten mieltä lämmitti koko yksikönjohtajan, professori Tiamin esittämä työtarjous! Lähdimme yliopistolta haikein mielin tippa linssissä. Suunnittelimme palaavamme valmiina toimintaterapeutteina Chiang Maihin vuonna 2011, jolloin täällä järjestetään tt:n maailmankonferenssi.

Omat läksiaiset vietimme eilen tutuksi tulleessa lähibaarissa, joka Moisturenakin tunnetaan. Illan myötä vaihdoimme paikkaa Monkey Clubiin ja tutustuimme norjalaisiin reppureissaajiin. Skandinaavinen yhteytemme kukoisti ja Mamme-laulu raikasi. Oli kotoisa tunnelma...melkein kuin olisi suomalaisia tavannut. Kotiuduimme pitkän illan jälkeen aamun pikku tunneilla. Ilta oli ihana päätös Chiang Main kokemuksille. Tästä eteenpäin suunnitelmat ovat avoinna ja mennään sinne minne huvittaa. Vapauden tunne hiipii ja valtaa neljä ei enää niin valkoista naista.

Kiitos Chiang Mai. Nyt eteenpäin!

Heini, Henna, Salla ja Saija

Kuvassa läksiäismeiningeissä :)